Mina Kära Vänner

Last day, it's here. At this point it goes without saying that this spring has been incredible. And as I've said, my expectations were high, but the whole experience was so much more - so much better. That is because of the people I got to know here. I want to take a moment and tell you something about these amazing people who have made me laugh like never before and who will have special place in my heart.

This is Marvil. Doesn't this picture make
you wanna hug the whole world?! 

Marvil makes my whole body smile. When he enters the room, anything can happen -and will! Marvil inspires me, he really knows what he wants to do and does that with the greatest passion. His creativity and, lets say, craziness are in their very own level! He is also very open, easy to talk to, warm and supportive. He has encouraged me throughout this exchange and made me believe in myself.

Molnia in her element.

Molnia -what a laughter and energy!! Seriously, I don't get how this superwoman survives -she's always one of the last ones to go to bed after partying and the one who wakes up early and goes to work. TO WORK. Molnia is always in a good mood and makes people around her feel happy and cozy. Her enthusiasm is enviable, and she definitely knows how to flirt -and give a lapdance!

Cute, cuter, Claus!

Claus, cutest Claus. He is so compassionate and good listener and able to sense people's feelings and moods very easily. Claus has supported me probably without even noticing it, but his presence has meant a lot to me. Claus is also very honest -he says what he thinks and I admire that. I will miss his smiling eyes and the way he says my name :D

Mysterious Markel with The Glasses ;)

Markel is the musician of the group. He keeps good mood alive or creates it out of nothing! He has some inner groove, rhythm in his veins and he brings music everywhere he goes. He is warm and caring but in a very cool and easy-going way! Markel's open-mindedness has impressed me over and over again. He makes me feel safe and comfortable.

Corentin chilling!

I think Corentin lives his life with huge passion and enthusiasm, even if it doesn't show on his face! He's always up for doing some(ANY)thing and also always making sure that everyone is okay. He is trustworthy and his presence is very calming. Corentin has his very own way of being and I love it! He has made me feel good about myself and trust to the future.

Nadine, always a wanted guest!

Nadine is strong. Nadine is THE leader. Nadine is AWESOME! She has the greatest voice and brightest mind and I really wish there were more people like her, world needs more Nadines! She has given me power, inspiration and motivation to work against injustice and patriarchy. At the same time she has supported me by being present when I've felt miserable. I admire her so much.

Pia had a birthday!

Pia is one of the first people I remember starting talk to! Her eyes were so friendly that I knew this is a good person. She is very responsible, peace-loving and calm - the very opposite of me (except this calm-part, although I think our ways of calmness are different as well :D)! It has been a pleasure to share thoughts with someone who has different kinds of experiences in life and so much some kind of
deep knowledge - wisdom I would say. I really wish to meet her again and sit down and talk. I didn't have a chance to say goodbye :(

Dana - and her
clothes that I want
to  EAT! Or steal
at least!

Dana has the best style; best colors, best accessories, everything! I love her spirit and silent confidence that is there but doesn't come out loudly. She is my endless source of information when it comes to movies - I think she even thinks in movie-language :D Dana is sensitive and loving and I feel good and comfortable when she's around. She does what she promises, I can trust her. Our shared love is Moomins, and I can't wait to watch it together sometime!

Somehow very typical picture of
Dana and Peter ♥

Dana's boyfriend Peter has also made me laugh thousands of times - he's a showman, great performer and story-teller! I will miss those passionate conversations about Gilmore Girls and Girls :D Wish that they both visit me in Finland, as soon as possible!

Emma ready for pillow fight!

Emma. My amazing roommate, the biggest supporter and the one who have seen the best and worst of me. Emma has become very close to me in these months, and she has made me realize new things about myself as well. Her many striking comments about very various subjects have amazed me over and over again, she is very clever. She pushes herself to exceed herself in many different levels and still seems so balanced and focused all the time. I admire her perseverance, thirst for knowledge and acuity. She senses both her own and other people's feelings quite strongly, I would say. At least I've felt that she knows when I have something in mind, and it has been important :)

Happy roomies.

I can't praise enough how well we have got along in these 20 square meters, I've felt relaxed and safe and also that I have my own space, as I should feel in home. I am so grateful that I could share this whole experience with such a great person. We will stay in contact, I really wish!

Alma Awesome - Awesome Alma

And then, of course, there's Alma. My best friend, my who-to-call-to, my party-animal-partner and so on. Alma has undoubtedly influenced me most, hanged out with me most, shared most events and parties and sleep-overs and everything. She has pushed me (nicely) to do new things, encouraged me to try harder, challenged my thoughts and opinions and just made me sooo happy and glad! Alma is an open, caring, funny, multi-talented person. She makes everyone laugh and feel good about themselves, if they deserve that! I love that she always defends her friends and what is right and doesn't hesitate to tell people if they say or do something that is not appreciated. I have so many lessons to learn from her about how to cut the shit and fight back when someone's trying to push me down or treats me badly! And those people who she likes and respects will hear it from her, she shows her feelings in many lovely ways. She has made me feel special. She has made me feel alive.

I could also tell about so many other people. Like the sweetest Ola who dances ballet and studies children's books, or Ioana who has endless amount of stories to tell. Lieneke has been present in many great moments and so have the always-smiling guys Kai and Pascal and GORGEOUS Jasmine! I should say something about really nice Rudi who likes to keep himself busy, and Mira who has a great sense of humor! I could tell about Johan who tells a lot of jokes, about Jonatan who knows all the best restaurants and night life -places, about improvisation master John, and Morlin, a great feminist activist! I should also mention Zebastian, Sara, Ioana, Stella and Marie Kristine who I really enjoyed studying with, and Oscar who is so kind and bright I really wish I had spent more time with him! So many great people, so many great stories. But since it is almost 4am, I'm finally going to shut the lights and go to bed (and stop disturbing Emma!).

As a last thing (tonight) I just want to say that I am so lucky to know all these awesome people, and so many more. I feel so blessed, so privileged, so happy. Thank you all. I hope you know how much you mean to me.

Identitet, kropp och själ

Takki on tyhjä. Lähtö on perjantaina 13. päivä. En tiedä miten kertoisin viimeisistä viikoista täällä. Olen ollut kovin kiireinen. Pääasia lienee, että opinnot on kasassa, synttärit juhlittu onnistuneesti, pari kertaa jo itketty ja paljon jorattu. Asioita on selkiytynyt, olen saanut tuntea itseni tärkeäksi ja kauniiksi ja hyväksi ystäväksi.

Eilen istuttiin Alman kanssa kuusi tuntia päivystyksessä, sillä oli päänsärky, ja näkökenttä sumentunut aamulla. Yöllä kävin kääntymässä Lappis beachillä nuotion äärellä sen verran että savun haju jäi takkiin. Tänään uitin varpaita laiturilla ja vähän itkeskelin.

Olen oppinut itsestäni uusia puolia täällä vaihdon aikana. Yksi järisyttävimmistä ahaa-elämyksistä on ollut huomio siitä, että olen loppujen lopuksi aika rauhallinen. Alma siitä ensikerran sanoi ja mie vähän järkytyin; rauhallinen ei kyllä ole ollut niitä sanoja joilla oisin itseäni kuvaillut koskaan; pikemminkin oon vältellyt kyseistä luonnehdintaa koska miulle rauhallinen on ollut synonyymi tylsälle. Mutta jututin vähän muitakin tovereita ja kyllä ne kaikki myönsivät miussa piilevän rauhallisuuden ja aloin avautua sille itsekin.

Tiedän, että kielitaito vaikuttaa tähän rauhallisuusasiaan myös; täällä huomaan jättäväni asioita sanomatta vain siksi etten ole varma miten ne ilmaisisin, vaikkei paineita täydellisestä kielenhallinnasta miun hengailujoukoissa olekaan. Sitä kautta vaikutan varmasti myös hitusen ujommalta ja salamyhkäisemmältä. Olen todennut myös jättäytyväni kiivaista keskusteluista vähän sivummalle ja vältteleväni jyrkkien mielipiteiden ilmaisemista, koska, niin yllättävää kuin se itselleni olikin tajuta, ei miulla ole enää niin kärkkäitä näkemyksiä asioista kuin aiemmin. Nautin kuuntelemisesta ja siitä, että saan pyöritellä omia näkemyksiäni hiljakseen mielessäni, tutkiskella asioita monelta kantilta. Ajaudun yhä useammin jonkinlaisen sovittelijan rooliin ja yritän löytää keinoja saada ihmiset ymmärtämään toisiaan ja käymään dialogia räyhäämisen sijaan. Olen ehkä jonkinlaisen kypsymisen kautta tajunnut, ettei tarvitse huutaa tullakseen kuulluksi. Itsevarmuus on kasvanut.

Oon laihtunut jonkin verran täällä vaihdon aikana, siinä sivussa, huomaamatta. En oikein tiedä miten suhtautua muiden kommentteihin siitä. Miuta vituttaa suunnattomasti se normi joka sanoo että laihempi on parempi ja olettaa että laihtuminen on yksiselitteisesti onnittelun ja kehumisen arvoinen asia. Miulle se ei ole sitä. Haluan voida hyvin ja tuntea itseni kauniiksi, mutta on raivostuttavaa, miten näitä kokemuksia ei haluttaisi miulle suoda, ellei tietyt mitat ole kohdillaan. Ympäristö tekee itsensä hyväksymisen ja rakastamisen ihan saatanan vaikeaksi aina välillä. Yhtälailla suututtaa puhe "terveydestä", joka aina liitetään tähän ylipainoasiaan. Tietyin rajoin terveys on kuitenkin kokemus -yhtälailla kuin hyvinvointi ja kauneus-, ja siihen liittyy myös mielenterveys sekä sosiaalinen terveys -ei pelkät kehoon liittyvät seikat. Arvatkaapa mitä. Olen tuntenut itseni terveeksi, hyvinvoivaksi ja kauniiksi jokaisessa koossa -en koko aikaa enkä varauksetta, mutta joka tapauksessa.

Olen saanut tämän vaihdon aikana kauneimpia kehuja, joita olen koskaan kuullut; sievästi ripoteltuina koko vaihdon ajalle. Oon saanut valtavasti itseluottamusta jo pelkästään niiden ihanien pienten kommenttien ja monin tavoin osoitetun hyväksynnän myötä. Olen vapautunut ja hymyillyt, ollut lähellä sitä ihmistä, joka haluan olla. Onnellinen ja avoin, sellainen joka säteilee hyvää oloa ympärilleenkin. Minuun on luotettu ja miuta on kaivattu, miun läsnäolosta on ilahduttu ja lähtöä harmiteltu. Se kaikki on merkinnyt niin valtavasti että itku tulee silmään nytkin kun siitä kirjoitan. En ole vielä uskaltanut päästää valloilleen kaikkia lähtöön liittyviä tunnemyllerryksiä, mutta eiköhän senkin aika vielä koita. Miusta on ihan uskomatonta ja niin liikuttavaa, ettei miun tarvitse lähteä yksin täältä; Alma, Corentin, Marvil ja Molnia lähtevät laivalle saattamaan miut turvallisesti Helsinkiin. Mitä voin sanoa? ♥

Emma lähti eilen Gotlantiin ja jätti miulle muutamia naistenlehtiä leikeltäviksi. Sitä puuhaa harrastinkin tänä iltana hetkisen. Olen jollain melankolisella tavalla nauttinut yksinolosta nyt -mie luulen, että tekee ihan hyvää viettää hetkiä itsensä kanssa näin ennen lähtöä, ettei muutos sosiaalisessa elämässä ole niin shokeeraava. Kun on ollut monta päivää niin tiiviisti riennoissa mukana on ihan hyvä hengittää välissä omassa rauhassa, käsitellä näitä fiiliksiä ja kokemuksia, suunnitella myös tulevaa. Tähän päätän tänään. Kaunista päivää!

30 dagar kvar

30 päivää jäljellä. Mie oon kipeä ja varsin lohduton. En haluaisi lähteä täältä.

En saanut harjoittelupaikkaa. Ensimmäinen tunne oli itseasiassa helpotus, mutta mitä pidemmälle aikaa on mennyt ja mitä lähempänä lähtö oikeasti on, sitä surullisemmaksi tulen. Alman kanssa on yritetty miettiä vaihtoehtoja, jotka pitäisivät minut täällä, mutta toistaiseksi mitään kuningasideaa ei ole tullut vastaan. Olen niin kiintynyt näihin ihmisiin ja menoihin ja fiiliksiin, etten raaskis jättää taa. Tietysti aion tehdä kaikkeni, että yhteys ja ystävyys säilyy, mutta matkan päästä se on vaikeampaa, totta kai. Onneksi Ruotsi ei ole niin kovin kaukana.

Mie oon nyt vähän hellittänyt juhlimisen suhteen, tarkoittaa siis, etten ole viihteellä viihtynyt sitten niiden paljon odotettujen 3SUM-bileiden jälkeen. Ottivatkin voimille ko jorattii se kolme tuntia putkeen, oli kyllä upea ilta!

Daniela Sea & Gunn

Ihana Corentin lähti miu seuralaiseks naisten bileisiin <3 Rohkee poju! 

Cooleista coolein Katja 

Emma oli reilu viikon Suomessa vierailulla ja mie sit aika hyvin lojuinkin kotona ja otin ilon irti tilasta ja rauhasta (eipä sillä että Emma hirveesti tilaa veis tai meteliä aiheuttais, mutta onhan se erilaista elellä itekseen!). Vaan miutahan kävi moikkaamassa par ihanaa neitokaista Jyväskylästä! Anni & Marika viipyivät yhden yön ennen ku jatkoivat interrailin merkeissä Köpiksen kautta kai Groningeniin. Oli hirveen ihanaa saada kyläilijöitä, ja mukava näyttää miun arkipäivän maisemia, jotka on erityisiä. Ehdittiin tervehtiä myös muutamia vaihtarikavereita Professornissa ja illalla syötiin jätskiä ja juteltiin maailman menosta.

Viime perjantaina istuin iltaa Alman keittiössä improporukalla, muut joivat viiniä kulhoista, mie vettä pullosta. Lauantaina kokoonnuttiin Jonatanin luokse kauhuleffailtaan, mutta aika kesyjä leffoja osattiin valita, kun ei edes painajaisia aiheuttaneet. Sunnuntai-iltana Alma tuli yökyläilemään ja saatiin vihdoin katsottua loput jakson Lip Serviceä. Oli niin ihana viettää aikaa kahestaan piiitkästä pitkästä aikaa ja jutella kunnolla ja tärkeistä asioista. Maanantaina itkin sitä miten ikävä miun tulee Almaa.

Miulla on menny unirytmit johonki ryteikköön, ei tuu uni ennen kahta tai parhaimmillaan neljää, ja aamuherätykset, joita ei oo onneksi ollut montaa, on tuntuneet mahdottomilta ja toivottomilta. Niinpä oon vähän lusmuillutkin. Ensimmäistä kertaa esseekin myöhässä, ja kirjoittamisosuutta en ole vielä edes aloittanut. Motivaatio opiskelua kohtaan ei todellakaan ole huipussaan, haluaisin vain tehdä kaikkea muuta ja nauttia vapaudesta ja auringosta. Ja olla terve. Mutta nou nou, kaksi esseetä ja kaksi ryhmätyötä vielä edessä, saamelaiselokuvasta päästään kertomaan perjantaina ja seuraavaksi aiheeksi toivon kreikkalaista elokuvakulttuuria.

Huomenna olis tiedossa ryhmätyön viimeistelyä ja peli-iltaa, perjantaina impron jälkeen Dana & Peter järjestää Kanelbulle-kestit, kivaa riittää! Nyt vaan kunnollista unta ja ruokaa ni kyllä tää tästä taas lähtee!

PS. 24.5. mie juhlin täällä Tukholmassa miun viimeisiä päiviä 23-vuotiaana ja TIIA TULEE BRYSSELISTÄ <3 En malta vuottaa 8')))

Kultur, kultur

Mie oon vähän testaillut uusia harrastuksia ja toki nauttinut vanhoistakin.

Viime viikolla käytiin katsomassa Napapiirin sankarit Kulturhusetilla. Vaihtaritoveritkin viihtyivät, joskin luulen, ettei leffasta saa yhtä paljon irti ilman suomen kielen osaamista. Kävin myös tiistai-iltana istumassa kaksi tuntia Wolf of Wall Streetista ilmaislipun motivoimana, mutta lähdin kesken pois. En kestänyt leffan esittelemää maailmankuvaa ja myöhäkin alkoi olla, pyykkivuoro tuona päivänä vielä edessä klo 00-02. Kurssifilmistä Lucia nukuin puolestani kaksi osaa kolmesta (yömyöhäpyykkäyksen jälkeisenä aamuna ei ehkä oo terävimmillään klo 9). Rukajärventien tuijotin puolella silmällä juuri äsken, leffakiintiö lienee täynnä taas hetkeksi. Tosin kurssin ryhmätyön puitteissa pitäisi alkaa tutustua Sami filmiin -saamelaisten elokuvakulttuuriin. Siitä oon varsin innoissani!

Lauantaina 26.4. Tukholmassa vietettiin Kulturnattia. Osaltani pääasia kulttuuriannista jäi kokematta aikataulutusongelmien vuoksi, mutta kävin sentään tsekkaamassa kuninkaanlinnan ja pienesti pari museota. Odotellessa muita istuskelin Kungsträdgårdenissa ja nautin kultturellin värikkäästä ihmisvilinästä!

Kulturnattin viralliset bileet olis olleet Stadhusetin upeissa puitteissa, mutta itse päädyin muutaman luottotoverin kanssa Fridhemsplanilla sijaitsevaan Zipper-homobaariin, jossa oli Spring Sport Partyt. Oli huikee ilta, kuvamateriaalia löytyy yhden otoksen verran facebookin puolelta. Iloinen yllätys paikassa oli sisäänpääsyyn sisältyvä narikka (ei mikään itsestäänselvyys täälläkään...) sekä ilmaiset (!) oluet ennen puoltayötä!

Stadhuset oli todella laitettu juhlakuntoon.

Toverini Corentinin kanssa

Zipperin lisäks laskeskelin että tässä kymmenen päivän sisällä on juhlittu viitenä iltana, tämäniltaiset Club KGS:n 3-vuotisbileet mukaanlukien. Kulturnattia edeltävä perjantai-ilta jatkui Impron jälkeen Glow party -jonoon, joka hylättiin lopulta ja siirryttiin Lappikseen. Siellä ilta huipentui aikamoiseen sylitanssinäytökseen Molnian taannoisen syntymäpäivän kunniaksi; sankari sai yhteensä 12 sylitanssia! Sama kohtalo odottanee minua vajaan kuukauden päästä... Kotiin pääsin aamuöisten kuvataidehetkien jälkeen klo 6:30... Maanantaina taasen Alma kaipasi seuraa kavereidensa Hollywood-teemaisiin valmistujaisjuhliin. Pitkät mekot ja tuhdit meikit kesti hyvin mukana menossa!

Sitten koittikin jo vappu. Alma-raukka sairastui, eikä päässyt mukaan vappumelskeeseen, mutta me muut nautimme raikkaasta ulkoilmasta täysin siemauksin ensin puistossa hölmöillen, sitten Skansenissa kokkoa ihaillen! Iltaa jatkettiin Jonatanin luona railakkaissa tunnelmissa. Käveltiin yöllä Emman kanssa kotiin tihkusateessa, hiukan hytisytti.

Poitsut pelleili matkalla Skanseniin <3

Johanin taidekuva - miten se tän teki?! 

Kokko lämmitti mukavasti niin naamaa kuin värimaailmaa!

HC-vappu-ulkoilijat Ola ja Emma -kiertelivät Skansenissa useamman tunnin, tais olla liekin lämpö tarpeen!

Symppikset kämppikset ^^

Tupaten täydessä paluuratikassa oli aika kuuma tunnelma ku lasitkin höyrysty!

Markel - malliainesta! (Ihana irvistys-typy taustalla ^^)

Vappupäivänä kävin Marvilin ja hänen ystävänsä Jasminen kanssa testaamassa voguingia, jonka harrastamisesta oon ehtinyt haaveilla jo tovin! Marvil näytti miulle joitain perusliikkeitä, harjottelin catwalkia ja poseerauksia ja joitain käsijuttuja, oli tavattoman hauskaa, mutta myös yllättävän rankkaa - JUST HYVÄ! Miusta tuntuu, että on mentävä uudestaan ensi torstaina! Voguingin lisäks uusi aluevaltaus tältä viikolta liittyy runouteen -kävin RFSL Ungdomin runoillassa, jota eräs kurssikaverini vetää. Vierailijana oli tällä kertaa todella karismaattinen ja sydämellinen näyttelijä/käsikirjoittaja/transaktivisti, jolla oli meille todella nerokkaita kirjoitusharjoituksia! Pääosin kirjoitin englanniksi, mutta ruotsiksikin pusersin pari haikua valmiiksi.Miuta ilahdutti, että ymmärsin valtaosan kaikesta puheesta, vaikka keskustelua käytiin ruotsiksi. Vähän on ollut huono omatunto siitä, miten vähän oon paikallista kieltä täällä käyttänyt. Mutta ehkä se tästä taas lähtee, pitäis vaan aktiivisemmin hakeutua tilanteisiin, joissa sitä käytetään oletusarvoisesti.

Eilisiltana kävin Marvilin kanssa iltakävelyllä ja olusilla tässä kotikulmilla, siinä on kyllä kans yks niin kiinnostava ja monilahjakas tyyppi, että ihmettelen mistä näitä oikein putkahtelee miun elämään. Onnellinen saa olla! Ja tänään tosiaan edessä vielä no, lesbobileet joita oon odottanut pitkään ja hartaasti -dj:nä mm. viime kesän Helsinki Priden Pussytive-klubilla nähty Swedish Dyke Vibes höystettynä DANIELA SEA:lla L-KOODISTA! WOOOOP! Alma on edelleen kipee, eikä pääse jorailee, mutta onneksi Corentin lähtee miun kanssa ^^ En malta odottaa! Nyt ois syytä alkaa valmistautua, joten terpparallaa ja anteeksi päivitykseni sekavuus. Jos pääsit tänne asti niin kiitän kärsivällisyydestä ja onnittelen :D Palailen taas jahka jotain kuuluu (esim siitä harkkapaikasta...)!