Den första gången

Raikasta marraskuun alkua! Kuun ensimmäiset päivät on hyviä päiviä aloittaa uusia projekteja (kuten tietty huomisetkin, varsinkin elämäntaparemonttien kohdalla), joten tästäpä käynnistyy riemastuttava matka kohti Tukholmaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Pienen jännityselementin kärkeen tarjoaa se, ettei mitään virallisia takeita lähdölle ole vielä olemassa. Mutta uskon aktiivisen uskottelun edesauttavan asioiden etenemistä, fake it until you make it, right?

Tämä on tylsästi ilmaistuna vaihtoblogi. Paljon jännemmin vois sanoa että täällä minä, tarinan itseoikeutettu sankaritar jaan koettelemusteni karua tarinaa tai toivottavammin raportoin pitkäaikaisten unelmieni täyttymistä vaihe vaiheelta. Suurta sensuroinnin tarvetta en ennusta, ja aion palvella uskollisuuttani parhaalle saatavilla olevalle totuudelle eli omille fiiliksille. Tieteelliseltä tiedolta vaadittava objektiivisuus on siis taattu!

Kenties pari sanaa itsestäni olisi paikallaan. Olen hienosti akateemisen vapauden harhaan integroitunut yliopisto-opiskelija ja pääaineeni on puheviestintä. Aloittelen myös sukupuolentutkimuksen ja yhteiskuntapolitiikan sivuaineopintoja, enkä salli unohdettavan sitä tärkeintä: Akademisk svenska -kurssia, jonne neuvottelin itseni varasijalta, Heja meitsi! Kalenteriani täyttävät tällä hetkellä myös jokaviikkoiset työvuorot sekä ajoittaiset innostumiset ihmisoikeusaktivismista. Ohan tuossa sivunlaidassa jottain suherrusta edarivaaleistakin. Ehdin kattoo myös järisyttävän paljon telkkaria ja sosiaalistumaan facebookissa.

Vaihtopaikan nimi on siis Tukholman yliopisto. Hakupaikkaa valitessa suunta oli selkeä, se on Stockholm ku on miuta jo vuosikaudet huomaansa kutsunut. Se on ollut miun puheissa Unelmien Kaupunki, vierailtukin on monta kertaa ja aina näen sen sykkeen yhtä viehättävänä. Tukholma tuntuu olevan aina askeleen edellä, ja hippusen lämpimämpi, tunnelmaltaan ja ilmastoltaan. Jokin siellä saa miut tuntemaan, että oon kotona. Tai ehkä se on toiveajattelua, haluisin vaan olla yhtä tyylikäs ja freesi kuin ihmiset siellä kaupungilla köpötellessään. Haavekuvaan kuuluu myös täydellisesti istuva talvitakki, kopisevat korot, syli täynnä kirjoja ja askel kohti omaa, kivitalon ullakolla sijaitsevaa kotia. Siihen voi olla vähän pidempi matka kuin seuraavaan tammikuuhun, mutta pidän mielikuvasta kiinni, toistaiseksi. Katsotaan, millaisiksi osoittautuvat kaupungin todelliset kasvot.

Syy siihen, miksi aloitin vaihtoonlähtöjorinani jo nyt on se, että mielessä liikkuu kosolti kinkkisiä pulmia ja kihiseviä odotuksia, joita haluan johonkin vuodattaa. Toivon myös, että näistä "Ennen lähtöä" -höpinöistä olisi apua edes yhdelle vaihtoa valmistelevalle tulevaisuudessa, ja että pääsen näin pehmeästi laskeutumaan suht säännöllisen kirjoittamisen rutiiniin.

Täten siis välkommen!