Om två månader är jag entusiastisk. Nu är jag bara en trött maskin.

Fanfaarit raikukoon, rumpu pärisköön, riemu revetköön sillä Minulla On Asunto Tukholmassa! MIKÄ ERÄVOITTO!

Studenthousing, johon en uskaltanut luottaa pätkääkään tässä asiassa, lähestyi tänään sähköpostitse sekä minua että toveriani Emmaa ilmoittamalla, että meille (oletan, että meille, kun toisiamme kämppiksiksi toivottiin) on asunto. Tai no, huone. Yksiö, 20 neliöö... Kerrossängyllä varusteltuna... Mutta, se on katto pään päälle ja ennen kaikkea: katto johon on varaa! Mitä jostain yksityisyydestä tai muista luksuksista :P

Mie harrastin pienoista googlen reittiseikkailua ja se kertoo seuraavaa: asunnolta opinahjoon kilometrejä 4,6 ja T-centraleniin 2,4. Soveltuvaa, sanoisin. Tunnelbana kulkee tai bussit ainakin, ja miuta hirveesti houkuttais pyöräilymahdollisuuksien kartoitus, mutta se lienee ajankohtaisempaa lähempänä kevätkuukausia.

Valtaisa kivi vierähti sydämeltä tämän ilmoituksen johdosta. Hyvä niin, sillä stressiä riittää enemmän kuin tarpeeksi näiden Suomen puolella tapahtuvien opintojen loppuunsaattamisessa tältä syksyltä. Lokakuu hujahti salakavalasti ohitse ja tämäkin mokoma on jo puolessa välissä. En ymmärrä, miten ehdin ansaita kaikki 33 opintopistettä, varsinkaan kun aikaa on kokonaista 23 vuorokautta.

Edessä olis vielä:
-Kolmen pisteen kirjatentti
-Viimeiseen lukupiiritapaamiseen valmistautuminen + muistion laatiminen
-Kahden pisteen luentotentti
-Ruotsin suullinen esitys sekä kirjallinen tentti
-Artikkeliesittely
-Kolmen pisteen kirjatentti, jonka materiaalin vaikeuden vuoksi em. luento-osuus järjestettiin... Oikeesti.
-Puheviestinnän KAKSI korvaavaa tehtävää, joista toisen ohjeistusta en vielä ole saanut
-Töitä keskimäärin 12h/viikko
-Muuttaminen, pakkaaminen, varastotilojen etsiminen ja kaikki se
-Kolmet pikkujoulut...

Ja huominen kuluu matkustaessa Helsinkiin ja takaisin. Mutta luen matkalla.

Täten toivotan itselleni oikein sujuvaa loppurutistusta poliittisesti epäkorrektien perinnetorttujen muodossa.

Sjuttiofem dagar

Tänään päättyi pitkä ja piinallinen odotus: Letter of acceptance saapui viimein! Suuri epäilyksen varjo väistyi yltäni ja aurinko, jota emme ulkoa tänään tavoittaneet, täytti sisälmykseni, säteili voimaa tähän sateesta ryytyneeseen sieluun, soitti kylkiluissani väräjäviä säkeitä ja no, saatoin vähän tanssahdellakin... Yksin. Nolotskisti. Mut hei: Minä olen lähdössä!

Orientaatioviikko Tukholman yliopistossa alkaa 20. tammikuuta 2014. Siihen on 75 päivää huomisesta alkaen. Kuulostaa paljolta, mutta tuntuu että tekemistä on niin järisyttävä lista, että tiukille menee!

Pitäisi

• jättää tämä hyvin palvellut luukku, eli irtisanoa vuokrasopimus. Muuttopäivän päättäminen on hippusen kinkkinen juttu, ja se järkevä pakkaaminen, se on sitten vielä ihan oma projektinsa ja lukunsa. Kivasti olen ajatellut ujuttaa esimerkiksi dvd:t, kirjat ja cd-levyt ihanien ystävien nurkkiin hoitoon, ja vanhempienkin iloksi kärrätä osan tavaroista, mutta isommille säilytettäville täytyy hankkia varastotilaa. Voi olla, etten palaa tähän kaupunkiin kesäksi, joten ennen joulunviettoon siirtymistä miun täytyy siirrellä omaisuuteni optimaalisesti ympäri Suomen maata, pitäen mielessä vähintään seuraavien seitsemän kuukauden tarpeet. Johan tuon suunnitteluun sais sen 75 päivää menemään! Vaan kun kas, lista jatkukoon...
• hankkia hinnaltaan, sijainniltaan ja varustelultaan järkevä asunto Tukholmasta. ...
• päättää, jotta lennänkö vai seilaanko, ja vissiin sit varata ne matkaliput. Lentomatkustaminen vois kaiken järjen vastaisesti tulla halvemmaksi, mutta koska oon pienoisen lentopelon omaava tsirbula, houkuttelee tuttu ja turvallinen laivamatka enemmän, eikä silloin edes tarvitsisi tuskailla liikakilojen kanssa! Niin siis, matkatavaroiden :P
• lopettaa työt parhaassa työpaikassa tähän asti. Sitä seikkailu nyt vaatii. 
• hoitaa vakuutus- ja pankkiasiat sekä tehdä iloinen päiväretki suurta suosiota nauttivaan Kelaan, jotta joku IHMINEN kertoisi miulle miten mie selviän siellä ulkomailla ja vähän myös ennen sitä. Ja sen jälkeenkin. Oiskohan YTHS:n palvelut lähempänä miun tarpeita? 
• muuttaa paperilla peräkammarintytöksi. Voiks tulla sellaseks vielä, jos on kerran muuttanut pois vanhempien luota? Onneks en oo unohtanut 20 vuotta palvellutta osoitetta :)
• pitää huolta siitä, että ilmasta rahaa satelee vaihtoapurahojen muodossa ainakin! Eipä ois pahitteeks vähän tsekkailla, josko jostain liikenis vielä muutama lisäpennonen tunteisiin vetoavaa hakemusta vastaan...
• ostaa ulkoinen kovalevy, oksentaa tämän jo viitisen vuotta palvelleen läppärin sisältö sinne ja aloittaa puhtaalta työpöydältä, oi <3 Ja lisäks pitäis hankkia mikilliset kuulokkeet mahdollisia skype-treffejä silmällä pitäen ;)
• OPISKELLA NIIN P*RK*L**STI! No ainakin tavoiteltujen 33 opintopisteen verran. Tai ehkä 27 riittää...

Epäilemättä lista laajenee sitä mukaa kun lähtö lähestyy. Ei sitä kaikkea malta miettiä vielä. Jospa tämän illan keskityn vain ilakoimaan tulevasta, kiskasen karambolaa naamariin ja tuon tähtihedelmän valaisemana ratkaisen huomisen murheet ja pakkaan loppuun. Sillä huomenissa kaarran bussin kuljettamana kohti kotikontuja pidennetyksi viikonlopuksi. Saattaa olla, että palaan aikas erinäköisenä ^___^

Den första gången

Raikasta marraskuun alkua! Kuun ensimmäiset päivät on hyviä päiviä aloittaa uusia projekteja (kuten tietty huomisetkin, varsinkin elämäntaparemonttien kohdalla), joten tästäpä käynnistyy riemastuttava matka kohti Tukholmaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Pienen jännityselementin kärkeen tarjoaa se, ettei mitään virallisia takeita lähdölle ole vielä olemassa. Mutta uskon aktiivisen uskottelun edesauttavan asioiden etenemistä, fake it until you make it, right?

Tämä on tylsästi ilmaistuna vaihtoblogi. Paljon jännemmin vois sanoa että täällä minä, tarinan itseoikeutettu sankaritar jaan koettelemusteni karua tarinaa tai toivottavammin raportoin pitkäaikaisten unelmieni täyttymistä vaihe vaiheelta. Suurta sensuroinnin tarvetta en ennusta, ja aion palvella uskollisuuttani parhaalle saatavilla olevalle totuudelle eli omille fiiliksille. Tieteelliseltä tiedolta vaadittava objektiivisuus on siis taattu!

Kenties pari sanaa itsestäni olisi paikallaan. Olen hienosti akateemisen vapauden harhaan integroitunut yliopisto-opiskelija ja pääaineeni on puheviestintä. Aloittelen myös sukupuolentutkimuksen ja yhteiskuntapolitiikan sivuaineopintoja, enkä salli unohdettavan sitä tärkeintä: Akademisk svenska -kurssia, jonne neuvottelin itseni varasijalta, Heja meitsi! Kalenteriani täyttävät tällä hetkellä myös jokaviikkoiset työvuorot sekä ajoittaiset innostumiset ihmisoikeusaktivismista. Ohan tuossa sivunlaidassa jottain suherrusta edarivaaleistakin. Ehdin kattoo myös järisyttävän paljon telkkaria ja sosiaalistumaan facebookissa.

Vaihtopaikan nimi on siis Tukholman yliopisto. Hakupaikkaa valitessa suunta oli selkeä, se on Stockholm ku on miuta jo vuosikaudet huomaansa kutsunut. Se on ollut miun puheissa Unelmien Kaupunki, vierailtukin on monta kertaa ja aina näen sen sykkeen yhtä viehättävänä. Tukholma tuntuu olevan aina askeleen edellä, ja hippusen lämpimämpi, tunnelmaltaan ja ilmastoltaan. Jokin siellä saa miut tuntemaan, että oon kotona. Tai ehkä se on toiveajattelua, haluisin vaan olla yhtä tyylikäs ja freesi kuin ihmiset siellä kaupungilla köpötellessään. Haavekuvaan kuuluu myös täydellisesti istuva talvitakki, kopisevat korot, syli täynnä kirjoja ja askel kohti omaa, kivitalon ullakolla sijaitsevaa kotia. Siihen voi olla vähän pidempi matka kuin seuraavaan tammikuuhun, mutta pidän mielikuvasta kiinni, toistaiseksi. Katsotaan, millaisiksi osoittautuvat kaupungin todelliset kasvot.

Syy siihen, miksi aloitin vaihtoonlähtöjorinani jo nyt on se, että mielessä liikkuu kosolti kinkkisiä pulmia ja kihiseviä odotuksia, joita haluan johonkin vuodattaa. Toivon myös, että näistä "Ennen lähtöä" -höpinöistä olisi apua edes yhdelle vaihtoa valmistelevalle tulevaisuudessa, ja että pääsen näin pehmeästi laskeutumaan suht säännöllisen kirjoittamisen rutiiniin.

Täten siis välkommen!