30 päivää jäljellä. Mie oon kipeä ja varsin lohduton. En haluaisi lähteä täältä.
En saanut harjoittelupaikkaa. Ensimmäinen tunne oli itseasiassa helpotus, mutta mitä pidemmälle aikaa on mennyt ja mitä lähempänä lähtö oikeasti on, sitä surullisemmaksi tulen. Alman kanssa on yritetty miettiä vaihtoehtoja, jotka pitäisivät minut täällä, mutta toistaiseksi mitään kuningasideaa ei ole tullut vastaan. Olen niin kiintynyt näihin ihmisiin ja menoihin ja fiiliksiin, etten raaskis jättää taa. Tietysti aion tehdä kaikkeni, että yhteys ja ystävyys säilyy, mutta matkan päästä se on vaikeampaa, totta kai. Onneksi Ruotsi ei ole niin kovin kaukana.
Mie oon nyt vähän hellittänyt juhlimisen suhteen, tarkoittaa siis, etten ole viihteellä viihtynyt sitten niiden paljon odotettujen 3SUM-bileiden jälkeen. Ottivatkin voimille ko jorattii se kolme tuntia putkeen, oli kyllä upea ilta!
Emma oli reilu viikon Suomessa vierailulla ja mie sit aika hyvin lojuinkin kotona ja otin ilon irti tilasta ja rauhasta (eipä sillä että Emma hirveesti tilaa veis tai meteliä aiheuttais, mutta onhan se erilaista elellä itekseen!). Vaan miutahan kävi moikkaamassa par ihanaa neitokaista Jyväskylästä! Anni & Marika viipyivät yhden yön ennen ku jatkoivat interrailin merkeissä Köpiksen kautta kai Groningeniin. Oli hirveen ihanaa saada kyläilijöitä, ja mukava näyttää miun arkipäivän maisemia, jotka on erityisiä. Ehdittiin tervehtiä myös muutamia vaihtarikavereita Professornissa ja illalla syötiin jätskiä ja juteltiin maailman menosta.
Viime perjantaina istuin iltaa Alman keittiössä improporukalla, muut joivat viiniä kulhoista, mie vettä pullosta. Lauantaina kokoonnuttiin Jonatanin luokse kauhuleffailtaan, mutta aika kesyjä leffoja osattiin valita, kun ei edes painajaisia aiheuttaneet. Sunnuntai-iltana Alma tuli yökyläilemään ja saatiin vihdoin katsottua loput jakson Lip Serviceä. Oli niin ihana viettää aikaa kahestaan piiitkästä pitkästä aikaa ja jutella kunnolla ja tärkeistä asioista. Maanantaina itkin sitä miten ikävä miun tulee Almaa.
Miulla on menny unirytmit johonki ryteikköön, ei tuu uni ennen kahta tai parhaimmillaan neljää, ja aamuherätykset, joita ei oo onneksi ollut montaa, on tuntuneet mahdottomilta ja toivottomilta. Niinpä oon vähän lusmuillutkin. Ensimmäistä kertaa esseekin myöhässä, ja kirjoittamisosuutta en ole vielä edes aloittanut. Motivaatio opiskelua kohtaan ei todellakaan ole huipussaan, haluaisin vain tehdä kaikkea muuta ja nauttia vapaudesta ja auringosta. Ja olla terve. Mutta nou nou, kaksi esseetä ja kaksi ryhmätyötä vielä edessä, saamelaiselokuvasta päästään kertomaan perjantaina ja seuraavaksi aiheeksi toivon kreikkalaista elokuvakulttuuria.
Huomenna olis tiedossa ryhmätyön viimeistelyä ja peli-iltaa, perjantaina impron jälkeen Dana & Peter järjestää Kanelbulle-kestit, kivaa riittää! Nyt vaan kunnollista unta ja ruokaa ni kyllä tää tästä taas lähtee!
PS. 24.5. mie juhlin täällä Tukholmassa miun viimeisiä päiviä 23-vuotiaana ja TIIA TULEE BRYSSELISTÄ <3 En malta vuottaa 8')))
En saanut harjoittelupaikkaa. Ensimmäinen tunne oli itseasiassa helpotus, mutta mitä pidemmälle aikaa on mennyt ja mitä lähempänä lähtö oikeasti on, sitä surullisemmaksi tulen. Alman kanssa on yritetty miettiä vaihtoehtoja, jotka pitäisivät minut täällä, mutta toistaiseksi mitään kuningasideaa ei ole tullut vastaan. Olen niin kiintynyt näihin ihmisiin ja menoihin ja fiiliksiin, etten raaskis jättää taa. Tietysti aion tehdä kaikkeni, että yhteys ja ystävyys säilyy, mutta matkan päästä se on vaikeampaa, totta kai. Onneksi Ruotsi ei ole niin kovin kaukana.
Mie oon nyt vähän hellittänyt juhlimisen suhteen, tarkoittaa siis, etten ole viihteellä viihtynyt sitten niiden paljon odotettujen 3SUM-bileiden jälkeen. Ottivatkin voimille ko jorattii se kolme tuntia putkeen, oli kyllä upea ilta!
 |
| Daniela Sea & Gunn |
 |
| Ihana Corentin lähti miu seuralaiseks naisten bileisiin <3 Rohkee poju! |
 |
| Cooleista coolein Katja |
Emma oli reilu viikon Suomessa vierailulla ja mie sit aika hyvin lojuinkin kotona ja otin ilon irti tilasta ja rauhasta (eipä sillä että Emma hirveesti tilaa veis tai meteliä aiheuttais, mutta onhan se erilaista elellä itekseen!). Vaan miutahan kävi moikkaamassa par ihanaa neitokaista Jyväskylästä! Anni & Marika viipyivät yhden yön ennen ku jatkoivat interrailin merkeissä Köpiksen kautta kai Groningeniin. Oli hirveen ihanaa saada kyläilijöitä, ja mukava näyttää miun arkipäivän maisemia, jotka on erityisiä. Ehdittiin tervehtiä myös muutamia vaihtarikavereita Professornissa ja illalla syötiin jätskiä ja juteltiin maailman menosta.
Viime perjantaina istuin iltaa Alman keittiössä improporukalla, muut joivat viiniä kulhoista, mie vettä pullosta. Lauantaina kokoonnuttiin Jonatanin luokse kauhuleffailtaan, mutta aika kesyjä leffoja osattiin valita, kun ei edes painajaisia aiheuttaneet. Sunnuntai-iltana Alma tuli yökyläilemään ja saatiin vihdoin katsottua loput jakson Lip Serviceä. Oli niin ihana viettää aikaa kahestaan piiitkästä pitkästä aikaa ja jutella kunnolla ja tärkeistä asioista. Maanantaina itkin sitä miten ikävä miun tulee Almaa.
Miulla on menny unirytmit johonki ryteikköön, ei tuu uni ennen kahta tai parhaimmillaan neljää, ja aamuherätykset, joita ei oo onneksi ollut montaa, on tuntuneet mahdottomilta ja toivottomilta. Niinpä oon vähän lusmuillutkin. Ensimmäistä kertaa esseekin myöhässä, ja kirjoittamisosuutta en ole vielä edes aloittanut. Motivaatio opiskelua kohtaan ei todellakaan ole huipussaan, haluaisin vain tehdä kaikkea muuta ja nauttia vapaudesta ja auringosta. Ja olla terve. Mutta nou nou, kaksi esseetä ja kaksi ryhmätyötä vielä edessä, saamelaiselokuvasta päästään kertomaan perjantaina ja seuraavaksi aiheeksi toivon kreikkalaista elokuvakulttuuria.
Huomenna olis tiedossa ryhmätyön viimeistelyä ja peli-iltaa, perjantaina impron jälkeen Dana & Peter järjestää Kanelbulle-kestit, kivaa riittää! Nyt vaan kunnollista unta ja ruokaa ni kyllä tää tästä taas lähtee!
PS. 24.5. mie juhlin täällä Tukholmassa miun viimeisiä päiviä 23-vuotiaana ja TIIA TULEE BRYSSELISTÄ <3 En malta vuottaa 8')))
