Påskveckan

Tiistai, viidestoista

Hirveest ahistaa ja tärisyttää. Ei pelkkä lähestyvä harkkapaikkahaastattelu vaan viime viikon levottomuus ja ikävät tunteet. En pysty keskittymään, en pysty olemaan paikallaan eikä oo hyvä olla liikkeessäkään. Aurinkoinen Alma pelastaa tilanteen ja saapuu tsemppihalaamaan miuta Plattanille. "You can do this!! I believe in you <3" tarkoittaa parempaa mieltä ja rahtusen verran virinnyttä itsevarmuutta. Kävelen Kungsträdgårdenin viertä, eksyn kerran, mutta löydän perille ajoissa. Hengitän hetken kulman takana ja painun soittamaan summeria.

Puolentoista tunnin haastattelu sujuu rennosti, vaikka toivonkin, että olisin valmistautunut paremmin. Tai no, edes vähän... Kysymyksiä on monta paperillista; pidetään kaksi haastattelua yhdessä, koska ensimmäinen osa on muiden kohdalla hoidettu Skypen kautta ja toinen kasvotusten Helsingissä. Olen oma itseni, vaikkakin vähän hermostunut. Viimeiseksi saan suorittaa pienen kirjoitustehtävän 15 minuutissa, jonka jälkeen miulle esitellään toimiston tiloja ja mahdollisia tulevia työtovereita. Aivan törkeen hienot puitteet, kyllä tuolla kelpais tekstejä näpytellä ma-pe klo 8-17!

Haastattelun jälkeen olo on ihan rauhallinen ja tyytyväinen. Tiedän tehneeni parhaani siinä hetkessä ja nautin vain Tukholman kevätsäästä ja Kunsträdgårdenin väriloistosta. Myöhemmin mieleen hiipii tietenkin toistona läjä typeriä tokaisuja joita olin päästänyt suustani, huonosti muotoiltuja vastauksia ja olennaisia seikkoja, jotka jäi sanomatta. Kai se kuuluu asiaan. Tilanne on sikäli ihanteellinen, että kävi miten kävi, miulla on asiat hyvin. Jos elo Tukholmassa saa jatkua, upeaa! Jos ei, se tarkoittaa vain paluuta tuttuun Jyväskylään ihanien opiskelukavereiden ja innostavien opintojen pariin, tietenkin reissaamalla kulutetun kesän jälkeen! Kumpa tällainen win-win -tilanne toistuisi tulevaisuudessakin.

Keskiviikko, kuudestoista

Ensimmäisen Research paperin dedari koittaa huomenissa ja silti onnistun lahjakkaasti lusmuamaan koko päivän. No katson mie analysoitavan leffan tehden muistiinpanoja ja tutustun tarkoin kahden artikkelin sisältöön (vaikka kolmattakin olisi pitänyt käyttää...), mutta jännästi keksin kaikenlaista oheistoimintaa ja itse kirjoittaminen alkaa kahdeksan jälkeen illalla. Kuin ihmeen kaupalla saan suollettua jäsentelemätöntä ajatusvirtaa vaaditun sanamäärän verran ja päätän jatkaa aamulla. Pientä paniikintapaista aiheuttaa kuitenkin sähköposti, joka ilmoittaa, ettei mein talossa oo sähköä (eli nettiä + virtaa koneeseen) klo 9-12 seuraavana päivänä. Yliopiston kirjastokin ilmoittaa sivullaan olevansa kiinni pääsiäisen kunniaksi. Laaditaan action plan Emman kanssa ja käyn nukkumaan suhteellisen hyvissä ajoin.

Torstai, seitsemästoista

Herätys klo 7. Kimpsut kampsut kasaan ja kohti T-centralenia ja Baristaa, jossa tiedettiin wifin toimivan. Tilaan ja nautin lounaaksi halloumi-salaatin (ennen klo kymmentä) ja alan näpyttää. Kuluu vajaa neljä tuntia ja olen kuin olenkin valmis. VALMIS! DONE! Essee latautuu palautusjärjestelmään ennen klo 13 ja minä olen voittaja. Tunnen itteni raivostuttavaksi sluibailijaksi, joka suoltaa sontaa turhankin lahjakkaasti ja luikertelee voittajana maaliin mahdottomissa olosuhteissa, jälleen kerran... Koskahan mahdan oppia...

Kiirehdin kotiin, vallattomassa energiapuuskassa hoitelen valtaisan tiskivuoren, järjestän vessan hyllyä ja teen tilaa pöydälle. Pieni uupumus meinaa iskeä mutta taistelen sitä vastaan lähtemällä kaupungille housujen ja laukun metsästykseen. Mahtavat farkut löydän, laukkua en sitten millään. Kello vierähtää huomaamatta iltaan, ostan salaatin ja syön sen illalliseksi kahdeksan jälkeen. Edellinen ateriointi tapahtui tosiaan silloin aamulla, hups vaan... Alma kysyy haluanko tehdä jotain. Mie avaan Kinder-yllätysmunan ja saan pienoisen paniikin sisältä paljastuvista minihamstereista. Miulla on jonkinasteinen jyrsijäfobia, tahtoisin valittaa Kinderille tästä traumasta. Sanon Almalle että miulla on meille tehtävä: TUHOTA NE. Alma saapuu ja adoptoi hamsterit. Lähdetään Lappikseen.

Café Bojanissa on latino-ilta, jonne jonotetaan puolitoista tuntia tihkusateessa pitäen yllä hyvää fiilistä ja hoilotellen ikivihreitä. Ei päästä sisälle. Jututetaan kanssajonottajia ja päädytään saksalaisen Jasminin ja hänen seurueensa joukossa jonnekin päin kaupunkia pieneen irkkupubiin. Siellä biisit katkee kesken kaiken mutta on hyviä ja tanssittaa meitä. Saadaan ihania säihkyviä tähtisadeputkia ja tunnelma on katossa ja lattia kovilla tömistelevien jalkojemme alla. "I Just Can't Wait To Be King!"

Alma saa loistavan idean, että ehdittäis vielä puolen tunnin päästä sulkeutuvaan Café Operaan, joka kuulemma normaalisti lukeutuu kaupungin kalleimpiin mestoihin, mutta on tänään ilmainen sisäänpääsyn osalta. Muu seurue hannaa vastaan ja Alma saa käyttää kaikki puhelahjansa saadakseen heidät liittymään joukkoomme. Lopulta koko porukka lähtee etenemään, harmittavan hitaasti tosin, kohti määränpäätä. Myö juostaan kaksin edeltä tsekkaamaan, että mikä Operalla on tilanne, muttei enää nähdäkään loppujengiä. Kello lähenee valomerkkiä, joten kiirehditään sisään viimeisille 5-10 minuutin reiveille takit päällä ja täynnä intoa ja energiaa! Aivan loistavat jorailut suoritetaan sinnikkäimpien juhlijoiden välittömässä läheisyydessä ja Alman iloksi saadaan viimeisenä puristuksena todistaa Backstreet boysin nostattamaa tunnelmaa! Hyppelehditään vielä mäkkäriin iltapalalle, sänkyyn pääsen klo 05:05.

Perjantai, kahdeksastoista

Uni maittaa yhteen saakka ja löhöily siitä eteenpäinkin. On tarkoitus käydä ostoksilla ennen Lappikseen siirtymistä, mutta aikataulutus pettää ja kiiruhdan kohti grillailumestoja tyhjin käsin. Ica kuitenkin pelastaa pälkähästä ja tehdään yhteisostokset Kain ja Leon kanssa. Grilli saadaan tulille ja improjengiä on saapunut paikalle riittävästi ilonpitoon.

Tanner tärisee

Glad påsk! 

163,5 vs. 206

Kukkaruukun muistolle

Kielletyil mestoil

PUNANI GANGSTA RAPPERS

Mehusta sekaisin

Ilta onihana, viilentynyt sää saa meidät leikkimään hikisemmin ja huutamaan lujempaa keuhkojen lämmittämiseksi. Istutaan hetki viereisessä, jokaperjantaisessa kantapaikassa Professornissa ja jatketaan matkaa Carmen-nimiseen pubiin ja sen sulkeuduttua Dicken'siin, jossa keksitään viihdykettä mandariineista, banaaneista, superpalloista ja kehonosista. Ilta päättyy jälleen mäkkäriin ja minä sänkyyn puolen viiden aikaan. 

Lauantai, yhdeksästoista

Lojun unten mailla kolmeen. StockholmTapFestival ja All Style Battle vie miut ja Emman myöhässä mutta teknisten viivästysten ansiosta ajoissa Årstaan. Lukuisissa kuvissakin esiintyvä Marvil kisaa mielettömällä improvisoidulla tanssinumerollaan, ja taso on huikea muidenkin kilpailijoiden osalta! 80 kruunun pääsymaksu maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisessä erässä, kuten Emma osuvasti asian ilmaisi. Hiivitään kebabille puolen tunnin tauolla, kun ruokailut on jälleen jääneet väliin, ja palatessamme ohjelma jatkuu yhtä huikeana kuin aiemminkin. Kun battlet on kisattu ja FOCUS saanut ansaitun voittonsa liitytään myökin jammailuun hetkeksi. Siitä matka jatkuu jälleen Lappikseen toverimme Natasan synttärikesteille. Biletilaksi raivattu keittiö on tuskaisen täynnä ja muutamien pullonsyöttörinkien jälkeen päätämme Emman kanssa hypätä bussiin ja hurruutella kotiin puolen kolmen aikaan. Great day!

Sunnuntai, kahdeskymmenes

Mämmin metsästys epäonnistuu totaalisesti ja päädyn tarjoilemaan hedelmäsalaattia ja jäätelöä yhteiseen pääsiäisruokapöytään. Kokoonnutaan ystäväni Danan luona ja tarjolla on jos vaikka mitä; herkullista sienikeittoa, itse leivottua ciabattaa, nakkeja ja perunasalaattia, lettuja ja vadelmia jajaja! Koskee jo muutaman ruokalajin jälkeen mutta kaikkea on maistettava. Otan pienen välikuoleman ruuan päätteeksi sohvalla, se helpottaa hieman.

Jonatan on tuonut vesivärit, joilla saadaan purettua luovuuttamme niin pääsiäismuniin kuin toistemme kasvoihin. Pelaan table icehockeya hiki hatussa ja voitan ja häviän, mutta intohimon puutteesta ei miuta ainakaan voi syyttää! Ilta kuluu nopeasti loistavassa seurassa ja nauru raikaa, kuten tavallista. On onnellinen olo. Hurruutan kotiin puolen yön tienoilla ja Emma järkyttyy kasvomaalaustani ^^

Murskasivat viattoman pupun...

KIITOS!

Maanantai, kahdeskymmenesensimmäinen

• Ihana auringonpaiste, ei tarvitse takkia
• Täydelliset rintaliivit, saan apua
• Mustat lesket, Nymfit, Satuhäät, voi tätä auvoa
• Nyt on hyvä olla

En tuff vecka

Nyt on ollut vähän surumieltä ilmassa, vaikka kevätaurinko lämmittää ja linnut laulaa. Tänä aamuna kun heräsin oli kroppa sekä pää niin jumissa, että itku meinas tulla. Tunnin venyttely, sushi ja italialainen jäätelö helpottivat oloa, mutta yhä oon aika uupunut ja vähän alakuloinen. 

Finska Butiken - Delikatesser från öst

Mut on ollut paljon hyviä juttuja myös. Huhtikuun neljäntenä kiersin pilailupuoteja ja lelu- ja viinakauppoja Alman kanssa ja jatkoin retkeilyä ihanien slovakialaisten kavereideni Danan ja Peterin seurassa Hötorgshalleniin, josta löytyi Suomi-puoti ja lihapiirakoita! Seuraavana päivänä koitti kauan odotettu International Pillow Fight Day, johon osallistuttiin lukuisten innokkaiden tovereiden kera Sergels torgilla. Että teki hyvää moinen riehuminen, otteita siitä voi käydä kurkkaamassa täältä! Mie en kyllä millään leikkimielellä ollut liikkeellä vaan täysillä mentiin, ja sen kertoi meikkituhruinen naama ja räjähtänyt tukka koitoksen jälkeen... Suihku tuli todella tarpeeseen.

Tässä kohtaa Emman tyyny oli vielä puhdas...

Mahtavat Marvil ja Paolo

Bieber lienee yksi intohimoisimmin hakatuista...

Rajut oli kestit ko Emman tyynyyn oli ilmestyny veritahroja ja miun naamaan tahroja muuten vaan, muahahaa 8)
Kuvasta kiitos Linda Lindströmille!

Lauantai-illaksi koituikin sitten toinen erä fightia, ilman tyynyjä tosin, kun oli väärinymmärryksiä ja -tulkintoja Alman kanssa. Oli toiveissa osallistua jonkinlaisiin juhlintoihin jossain päin kaupunkia, ja päädyinkin Lappikseen (ylioppilaskylä) hyvien bileiden toivossa. Siellä kävin ensin moikkaamassa Danaa ja Peteriä, jotka oli juuri paistaneet lettuja, ja sain pelata hyvät erät pöytälätkää vielä kehujen kera! Peter selosti leffakäsikirjoituksensa juonta ja jäin malttamattomana odottamaan loppuratkaisua, joka ei vielä ollut selvillä. Kun oli sitten aika siirtyä kohti illan railakkaampaa osuutta, en saanutkaan Almaa kiinni ja kuljeskelin yksin pitkin tihkusateista aluetta jonkun puolen tunnin ajan. Että miten ärsytti ja harmitti ja paleli. Otin lopulta bussin kotiin ja tietenkin yhteys löytyi 2 minuuttia sen jälkeen, kun olin hypännyt kyytiin. Sanaharkka äityi aika ikäväksi ja sitä sitten selviteltiin sunnuntaina. Vaan rauha maassa alkoi uusi viikko.

Maanantaina kävin katsomassa Alman teatteriryhmän kenraaliharjoitukset yhdessä lukuisten improlaisten kanssa. A Distasteful Musical - The Play juoksutti lavalle niin viheliään elokuvatuottajan, homokäsikirjoittajan, ruotsalaisen bimboblondin kuin pari raivokasta, mutta musiikista nauttivaa natsiakin. Alma loisti roolissaan hilpeän tanssin vakavasti ottavana hyppelehtijä-natsina, joka valittiin Hitlerin rooliin maailman surkeimpaan Broadway-musikaaliin. Pienen painostuksen päätteeksi kävin istumassa puolitoistatuntisen uudestaan seuraavanakin päivänä ja hauskaa oli edelleen.

Teatteri-illan jälkidrinkit: ananaspirtelöä!

Keskiviikko ja torstai kuluivat pääasiassa kotona, olin levoton ja laiska. Kattelin vaan telkkariohjelmia, jotka oli jääneet rästiin, ja mussutin pähkinöitä ku mikäkin orava. Yhden leffanäytöksen ja luennon kävin istumassa, valitettavasti Postcolonial perspectives ei toistaiseksi sykähdytä ihan samalla tavalla kuin edeltäjänsä Moving Images and Gender. Huolta aiheutti myös lähestyvä ensimmäisen esseen dedari, kun en vieläkään ole aivan perillä siitä, mitä miulta odotetaan... Oli muuten ensimmäinen viikko täällä, jolloin ehdin rekisteröidä, että nyt on tiistai, nyt on keskiviikko ja nyt on torstai. Aiemmin ollaan vaan äimistelty perjantaisin että mihin se viikko taas meni! Kai se on hyväkin, että meno välillä vähän rauhoittuu. Perjantai sieltä kuitenkin lopulta koitti taas, ja improtreenit sen myötä. Emman kanssa kokattiin illalla pastasalaattia viikonlopun retkeä varten.

Kuvaajana Johan, 206cm, jonka maailma
 näyttää aika erilaiselta, mähuomaan.

Södertälje ja tarkemmin Tvetagården Vandrarhem kutsui miuta ja kuuttatoista muuta improryhmäläistä ilonpitoon lauantaina. Matkattiin Emman kanssa perille ensimmäisessä seurueessa, joka starttasi T-centralenista aamukymmenen aikoihin. Ihmeen paljon tavaraa tarvitsee yhden yön reissulle!

Paikka oli idyllinen ja söpö, meillä oli kolme neljän hengen ja yksi kuuden hengen huone varattuina, kustannukset per naama 254 kruunua (28€) + ruuat, jotka hoidettiin nyyttäriperiaatteella. Matkakustannuksia ei syntynyt, kun perille päästiin rakkaalla SL-kortilla. Alue oli maaseuduntuntuinen, lähettyvillä hirnuivat hevoset, nähtiin pari käärmettä (eka kerta miun elämässä!) ja järven rantaan oli pieni kävelymatka. Tehtiin tutkimusretki lähiympäristöön aamuporukan kanssa, potkittiin palloa majapaikan suurella pihalla, pelattiin improtreeneistä tuttuja lämmittelyleikkejä ja myöhemmin viskeltiin frisbeetäkin. Olin siinä yhtä huono kuin muistinkin, mutta kopinotto sujui yllättävän hyvin!

Käärmeitä! Ja ne hullut menee vaan lähemmäs!

Iloiset aamuvirkut <3

Syötiin hyvin ja juotiin vähän (tyhjien pullojen määrä sunnutaiaamuna nauratti meitä kaikkia, varsinkin kun edellisen retken nähneet olivat kaihoisasti muistelleet krapulaisia kotimatkojaan ja painavia palautuspullokassejaan...). Ei kai sitä känniä tarvitse jos tunnelma on katossa muutenkin, noin hyvällä porukalla vieläpä! No okei, oma tunnelmani ei kyllä yltänyt kattoon asti, mistä lienee, hormoneistako johtuvan... Mutta sekin oli kivaa että sain rauhassa käpertyä omiin oloihini mököttämään, kun sellainen olo tuli. Kuuntelin musiikkia ja hengittelin kaikessa
rauhassa, jotta kiukku laantuisi. Kyllä se laantuikin, ja illan aikana tapahtuneet kepposet ja säikyttelyt virkistivät mieltä kummasti! Iltasella keskusteltiin unista ja peloista ja erinäisten eliöiden lisääntymistavoista, oli turvallinen olo. Mie nukuin kotoisasti kerrossängyn alapetillä, yläpuolellani Marvil, jalkopään puolella Nadine ja Claus, jotka kaikki saivat miut tuntemaan itseni tärkeäksi osaksi porukkaa sinä iltana ja niinä hetkinä, kun olin allapäin. Upeita tyyppejä, jokikinen.

Sunnuntaina uskaltauduin testailemaan kärrynpyörintätaitojani pihanurmella ja onnistuin saamaan lisää jumeja tähän raihnaiseen ruumiiseen. Oli kyllä kovin tyhjiinimetty olo. Otin megapitkän suihkun kun päästiin kotiin, ja siitä sitten suoraan päikkäreille, joita taisin torkkua viitisen tuntia yhteensä. Illaksi ryhdistäydyin katsoakseni Tähdet, tähdet, mutta sitten uni vei kyllä taas mukanaan ja kello ehti vierähtää melkein ympäri ennen kuin seuraavan kerran sain itseni ylös. Oli kaunis päivä, jona en taaskaan saanut aikaiseksi mitään mitä piti (paitsi tämän kirjoituksen, jes!), mutta päivä se on huomennakin... Ja jännittävä päivä onkin, sillä mie menen harjoittelupaikkahaastatteluun! Katsotaan, saanko haastattelijan vakuutettua siitä, että miusta ois hyötyä täällä Tukholmassa ihan jouluun asti. Pidetään peukkuja!