Fanfaarit raikukoon, rumpu pärisköön, riemu revetköön sillä Minulla On Asunto Tukholmassa! MIKÄ ERÄVOITTO!
Studenthousing, johon en uskaltanut luottaa pätkääkään tässä asiassa, lähestyi tänään sähköpostitse sekä minua että toveriani Emmaa ilmoittamalla, että meille (oletan, että meille, kun toisiamme kämppiksiksi toivottiin) on asunto. Tai no, huone. Yksiö, 20 neliöö... Kerrossängyllä varusteltuna... Mutta, se on katto pään päälle ja ennen kaikkea: katto johon on varaa! Mitä jostain yksityisyydestä tai muista luksuksista :P
Mie harrastin pienoista googlen reittiseikkailua ja se kertoo seuraavaa: asunnolta opinahjoon kilometrejä 4,6 ja T-centraleniin 2,4. Soveltuvaa, sanoisin. Tunnelbana kulkee tai bussit ainakin, ja miuta hirveesti houkuttais pyöräilymahdollisuuksien kartoitus, mutta se lienee ajankohtaisempaa lähempänä kevätkuukausia.
Valtaisa kivi vierähti sydämeltä tämän ilmoituksen johdosta. Hyvä niin, sillä stressiä riittää enemmän kuin tarpeeksi näiden Suomen puolella tapahtuvien opintojen loppuunsaattamisessa tältä syksyltä. Lokakuu hujahti salakavalasti ohitse ja tämäkin mokoma on jo puolessa välissä. En ymmärrä, miten ehdin ansaita kaikki 33 opintopistettä, varsinkaan kun aikaa on kokonaista 23 vuorokautta.
Edessä olis vielä:
-Kolmen pisteen kirjatentti
-Viimeiseen lukupiiritapaamiseen valmistautuminen + muistion laatiminen
-Kahden pisteen luentotentti
-Ruotsin suullinen esitys sekä kirjallinen tentti
-Artikkeliesittely
-Kolmen pisteen kirjatentti, jonka materiaalin vaikeuden vuoksi em. luento-osuus järjestettiin... Oikeesti.
-Puheviestinnän KAKSI korvaavaa tehtävää, joista toisen ohjeistusta en vielä ole saanut
-Töitä keskimäärin 12h/viikko
-Muuttaminen, pakkaaminen, varastotilojen etsiminen ja kaikki se
-Kolmet pikkujoulut...
Ja huominen kuluu matkustaessa Helsinkiin ja takaisin. Mutta luen matkalla.
Täten toivotan itselleni oikein sujuvaa loppurutistusta poliittisesti epäkorrektien perinnetorttujen muodossa.
Studenthousing, johon en uskaltanut luottaa pätkääkään tässä asiassa, lähestyi tänään sähköpostitse sekä minua että toveriani Emmaa ilmoittamalla, että meille (oletan, että meille, kun toisiamme kämppiksiksi toivottiin) on asunto. Tai no, huone. Yksiö, 20 neliöö... Kerrossängyllä varusteltuna... Mutta, se on katto pään päälle ja ennen kaikkea: katto johon on varaa! Mitä jostain yksityisyydestä tai muista luksuksista :P
Mie harrastin pienoista googlen reittiseikkailua ja se kertoo seuraavaa: asunnolta opinahjoon kilometrejä 4,6 ja T-centraleniin 2,4. Soveltuvaa, sanoisin. Tunnelbana kulkee tai bussit ainakin, ja miuta hirveesti houkuttais pyöräilymahdollisuuksien kartoitus, mutta se lienee ajankohtaisempaa lähempänä kevätkuukausia.
Valtaisa kivi vierähti sydämeltä tämän ilmoituksen johdosta. Hyvä niin, sillä stressiä riittää enemmän kuin tarpeeksi näiden Suomen puolella tapahtuvien opintojen loppuunsaattamisessa tältä syksyltä. Lokakuu hujahti salakavalasti ohitse ja tämäkin mokoma on jo puolessa välissä. En ymmärrä, miten ehdin ansaita kaikki 33 opintopistettä, varsinkaan kun aikaa on kokonaista 23 vuorokautta.
Edessä olis vielä:
-Kolmen pisteen kirjatentti
-Viimeiseen lukupiiritapaamiseen valmistautuminen + muistion laatiminen
-Kahden pisteen luentotentti
-Ruotsin suullinen esitys sekä kirjallinen tentti
-Artikkeliesittely
-Kolmen pisteen kirjatentti, jonka materiaalin vaikeuden vuoksi em. luento-osuus järjestettiin... Oikeesti.
-Puheviestinnän KAKSI korvaavaa tehtävää, joista toisen ohjeistusta en vielä ole saanut
-Töitä keskimäärin 12h/viikko
-Muuttaminen, pakkaaminen, varastotilojen etsiminen ja kaikki se
-Kolmet pikkujoulut...
Ja huominen kuluu matkustaessa Helsinkiin ja takaisin. Mutta luen matkalla.
Täten toivotan itselleni oikein sujuvaa loppurutistusta poliittisesti epäkorrektien perinnetorttujen muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti