Moi moi moiiii!
Miulla on ihanaa, kuten arvata saattaa. Paula sanoi että hehkun ja niin kyllä hehkunkin!
Oon saanut nauttia aivan mahtavasta seurasta viimeisen viikon aikana, on uuden ystävän kanssa käyty kahvilla ja laulamassa kuorossa ja vähän improiltu ja syöty korvapuusteja, harrastettu "ahkeraa opiskelua" ja yllärikahvinkin hörppimistä.
Eilen käytiin leffassa. Alkuperäissuunnitelma Blå är den varmaste färgen vaihtui pituutensa vuoksi The secret life of Walter Mittyyn, joka johdatti yllättävän isoihin tunnekuohuihin maisemakuvillaan. Siitä on puolisentoista vuotta kun näin Ben Stillerin Reykjavikissa, mahtoiko olla silloin juuri siellä juuri tätä leffaa kuvaamassa, ken tietää. Joka tapauksessa tutuntuntuiset maisemat toi ihan kauniita muistoja mieleen ja itseasiassa saattaa olla, että ensi kesä tarjoilee mahdollisuuden lähteä kehittämään omaa aktivismia Islantiin! Mutta kassellaan. Elokuvan tarina oli makuuni aivan liian ennalta-arvattava ja turhan paljon tehostettu kovalla melulla MUTTA paras kohtaus on niin paras että tekee koko leffasta katsomisen arvoisen! Kokeilin ensi kertaa teatterin viimeistä penkkiriviä ja se tuntui hyvältä - eipähän kukaan hengitä niskaan tai kaada poppareita olan yli syliin, kuten seuralaiselleni oli aiemmin käynyt :)
Tuosta improilusta on kyllä tullut tosi rakas harrastus, oon käynyt jokaisena perjantaina vähän testailemassa noloilua ja hyppäämistä! Porukka on loistava, henki kannustava ja rento ja hauskaa on joka kerta! Emmakin on ollut mukana meiningeissä ja perjantai-iltaa on mukava jäädä viettämään porukalla pizzan ja oluen merkeissä, kuten näillä on ollut tapana. Tuskin maltan odottaa huomista.
Vielä vähemmän maltan odottaa lauantaita, jolloin suunnitelmien mukaan pääsen VIHDOIN kurkistamaan Tukholman queer-yöelämään!
Kyl tää on ollu yhtä hehkutusta tää elämä täällä. Sen tietää, kun ei kadulla kävellessään voi olla hymyilemättä, että on siellä missä pitääkin olla, siinä hetkessä. Nuuskuttelee ilmaa ja kas pari askelta voi ottaa silmät kii, vähän pyöräyttää hartioita ja siinä se on.
Ps. Miun Close Analysis Essay sai arvosanan C+, 79/100 pistettä! IHAN HUIKEETA 8) Siitä vaan sitten seuraavan kimppuun, ehkä huomenna. Tässä vielä tunnelmia tältä aamulta tovereiden osalta, iloa ja väsymystä ilmassa:
Miulla on ihanaa, kuten arvata saattaa. Paula sanoi että hehkun ja niin kyllä hehkunkin!
Oon saanut nauttia aivan mahtavasta seurasta viimeisen viikon aikana, on uuden ystävän kanssa käyty kahvilla ja laulamassa kuorossa ja vähän improiltu ja syöty korvapuusteja, harrastettu "ahkeraa opiskelua" ja yllärikahvinkin hörppimistä.
 |
| Ahkeraa opiskelua. |
 |
| Yllärikahvia. |
Eilen käytiin leffassa. Alkuperäissuunnitelma Blå är den varmaste färgen vaihtui pituutensa vuoksi The secret life of Walter Mittyyn, joka johdatti yllättävän isoihin tunnekuohuihin maisemakuvillaan. Siitä on puolisentoista vuotta kun näin Ben Stillerin Reykjavikissa, mahtoiko olla silloin juuri siellä juuri tätä leffaa kuvaamassa, ken tietää. Joka tapauksessa tutuntuntuiset maisemat toi ihan kauniita muistoja mieleen ja itseasiassa saattaa olla, että ensi kesä tarjoilee mahdollisuuden lähteä kehittämään omaa aktivismia Islantiin! Mutta kassellaan. Elokuvan tarina oli makuuni aivan liian ennalta-arvattava ja turhan paljon tehostettu kovalla melulla MUTTA paras kohtaus on niin paras että tekee koko leffasta katsomisen arvoisen! Kokeilin ensi kertaa teatterin viimeistä penkkiriviä ja se tuntui hyvältä - eipähän kukaan hengitä niskaan tai kaada poppareita olan yli syliin, kuten seuralaiselleni oli aiemmin käynyt :)Tuosta improilusta on kyllä tullut tosi rakas harrastus, oon käynyt jokaisena perjantaina vähän testailemassa noloilua ja hyppäämistä! Porukka on loistava, henki kannustava ja rento ja hauskaa on joka kerta! Emmakin on ollut mukana meiningeissä ja perjantai-iltaa on mukava jäädä viettämään porukalla pizzan ja oluen merkeissä, kuten näillä on ollut tapana. Tuskin maltan odottaa huomista.
Vielä vähemmän maltan odottaa lauantaita, jolloin suunnitelmien mukaan pääsen VIHDOIN kurkistamaan Tukholman queer-yöelämään!
Kyl tää on ollu yhtä hehkutusta tää elämä täällä. Sen tietää, kun ei kadulla kävellessään voi olla hymyilemättä, että on siellä missä pitääkin olla, siinä hetkessä. Nuuskuttelee ilmaa ja kas pari askelta voi ottaa silmät kii, vähän pyöräyttää hartioita ja siinä se on.
Ps. Miun Close Analysis Essay sai arvosanan C+, 79/100 pistettä! IHAN HUIKEETA 8) Siitä vaan sitten seuraavan kimppuun, ehkä huomenna. Tässä vielä tunnelmia tältä aamulta tovereiden osalta, iloa ja väsymystä ilmassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti