En tuff vecka

Nyt on ollut vähän surumieltä ilmassa, vaikka kevätaurinko lämmittää ja linnut laulaa. Tänä aamuna kun heräsin oli kroppa sekä pää niin jumissa, että itku meinas tulla. Tunnin venyttely, sushi ja italialainen jäätelö helpottivat oloa, mutta yhä oon aika uupunut ja vähän alakuloinen. 

Finska Butiken - Delikatesser från öst

Mut on ollut paljon hyviä juttuja myös. Huhtikuun neljäntenä kiersin pilailupuoteja ja lelu- ja viinakauppoja Alman kanssa ja jatkoin retkeilyä ihanien slovakialaisten kavereideni Danan ja Peterin seurassa Hötorgshalleniin, josta löytyi Suomi-puoti ja lihapiirakoita! Seuraavana päivänä koitti kauan odotettu International Pillow Fight Day, johon osallistuttiin lukuisten innokkaiden tovereiden kera Sergels torgilla. Että teki hyvää moinen riehuminen, otteita siitä voi käydä kurkkaamassa täältä! Mie en kyllä millään leikkimielellä ollut liikkeellä vaan täysillä mentiin, ja sen kertoi meikkituhruinen naama ja räjähtänyt tukka koitoksen jälkeen... Suihku tuli todella tarpeeseen.

Tässä kohtaa Emman tyyny oli vielä puhdas...

Mahtavat Marvil ja Paolo

Bieber lienee yksi intohimoisimmin hakatuista...

Rajut oli kestit ko Emman tyynyyn oli ilmestyny veritahroja ja miun naamaan tahroja muuten vaan, muahahaa 8)
Kuvasta kiitos Linda Lindströmille!

Lauantai-illaksi koituikin sitten toinen erä fightia, ilman tyynyjä tosin, kun oli väärinymmärryksiä ja -tulkintoja Alman kanssa. Oli toiveissa osallistua jonkinlaisiin juhlintoihin jossain päin kaupunkia, ja päädyinkin Lappikseen (ylioppilaskylä) hyvien bileiden toivossa. Siellä kävin ensin moikkaamassa Danaa ja Peteriä, jotka oli juuri paistaneet lettuja, ja sain pelata hyvät erät pöytälätkää vielä kehujen kera! Peter selosti leffakäsikirjoituksensa juonta ja jäin malttamattomana odottamaan loppuratkaisua, joka ei vielä ollut selvillä. Kun oli sitten aika siirtyä kohti illan railakkaampaa osuutta, en saanutkaan Almaa kiinni ja kuljeskelin yksin pitkin tihkusateista aluetta jonkun puolen tunnin ajan. Että miten ärsytti ja harmitti ja paleli. Otin lopulta bussin kotiin ja tietenkin yhteys löytyi 2 minuuttia sen jälkeen, kun olin hypännyt kyytiin. Sanaharkka äityi aika ikäväksi ja sitä sitten selviteltiin sunnuntaina. Vaan rauha maassa alkoi uusi viikko.

Maanantaina kävin katsomassa Alman teatteriryhmän kenraaliharjoitukset yhdessä lukuisten improlaisten kanssa. A Distasteful Musical - The Play juoksutti lavalle niin viheliään elokuvatuottajan, homokäsikirjoittajan, ruotsalaisen bimboblondin kuin pari raivokasta, mutta musiikista nauttivaa natsiakin. Alma loisti roolissaan hilpeän tanssin vakavasti ottavana hyppelehtijä-natsina, joka valittiin Hitlerin rooliin maailman surkeimpaan Broadway-musikaaliin. Pienen painostuksen päätteeksi kävin istumassa puolitoistatuntisen uudestaan seuraavanakin päivänä ja hauskaa oli edelleen.

Teatteri-illan jälkidrinkit: ananaspirtelöä!

Keskiviikko ja torstai kuluivat pääasiassa kotona, olin levoton ja laiska. Kattelin vaan telkkariohjelmia, jotka oli jääneet rästiin, ja mussutin pähkinöitä ku mikäkin orava. Yhden leffanäytöksen ja luennon kävin istumassa, valitettavasti Postcolonial perspectives ei toistaiseksi sykähdytä ihan samalla tavalla kuin edeltäjänsä Moving Images and Gender. Huolta aiheutti myös lähestyvä ensimmäisen esseen dedari, kun en vieläkään ole aivan perillä siitä, mitä miulta odotetaan... Oli muuten ensimmäinen viikko täällä, jolloin ehdin rekisteröidä, että nyt on tiistai, nyt on keskiviikko ja nyt on torstai. Aiemmin ollaan vaan äimistelty perjantaisin että mihin se viikko taas meni! Kai se on hyväkin, että meno välillä vähän rauhoittuu. Perjantai sieltä kuitenkin lopulta koitti taas, ja improtreenit sen myötä. Emman kanssa kokattiin illalla pastasalaattia viikonlopun retkeä varten.

Kuvaajana Johan, 206cm, jonka maailma
 näyttää aika erilaiselta, mähuomaan.

Södertälje ja tarkemmin Tvetagården Vandrarhem kutsui miuta ja kuuttatoista muuta improryhmäläistä ilonpitoon lauantaina. Matkattiin Emman kanssa perille ensimmäisessä seurueessa, joka starttasi T-centralenista aamukymmenen aikoihin. Ihmeen paljon tavaraa tarvitsee yhden yön reissulle!

Paikka oli idyllinen ja söpö, meillä oli kolme neljän hengen ja yksi kuuden hengen huone varattuina, kustannukset per naama 254 kruunua (28€) + ruuat, jotka hoidettiin nyyttäriperiaatteella. Matkakustannuksia ei syntynyt, kun perille päästiin rakkaalla SL-kortilla. Alue oli maaseuduntuntuinen, lähettyvillä hirnuivat hevoset, nähtiin pari käärmettä (eka kerta miun elämässä!) ja järven rantaan oli pieni kävelymatka. Tehtiin tutkimusretki lähiympäristöön aamuporukan kanssa, potkittiin palloa majapaikan suurella pihalla, pelattiin improtreeneistä tuttuja lämmittelyleikkejä ja myöhemmin viskeltiin frisbeetäkin. Olin siinä yhtä huono kuin muistinkin, mutta kopinotto sujui yllättävän hyvin!

Käärmeitä! Ja ne hullut menee vaan lähemmäs!

Iloiset aamuvirkut <3

Syötiin hyvin ja juotiin vähän (tyhjien pullojen määrä sunnutaiaamuna nauratti meitä kaikkia, varsinkin kun edellisen retken nähneet olivat kaihoisasti muistelleet krapulaisia kotimatkojaan ja painavia palautuspullokassejaan...). Ei kai sitä känniä tarvitse jos tunnelma on katossa muutenkin, noin hyvällä porukalla vieläpä! No okei, oma tunnelmani ei kyllä yltänyt kattoon asti, mistä lienee, hormoneistako johtuvan... Mutta sekin oli kivaa että sain rauhassa käpertyä omiin oloihini mököttämään, kun sellainen olo tuli. Kuuntelin musiikkia ja hengittelin kaikessa
rauhassa, jotta kiukku laantuisi. Kyllä se laantuikin, ja illan aikana tapahtuneet kepposet ja säikyttelyt virkistivät mieltä kummasti! Iltasella keskusteltiin unista ja peloista ja erinäisten eliöiden lisääntymistavoista, oli turvallinen olo. Mie nukuin kotoisasti kerrossängyn alapetillä, yläpuolellani Marvil, jalkopään puolella Nadine ja Claus, jotka kaikki saivat miut tuntemaan itseni tärkeäksi osaksi porukkaa sinä iltana ja niinä hetkinä, kun olin allapäin. Upeita tyyppejä, jokikinen.

Sunnuntaina uskaltauduin testailemaan kärrynpyörintätaitojani pihanurmella ja onnistuin saamaan lisää jumeja tähän raihnaiseen ruumiiseen. Oli kyllä kovin tyhjiinimetty olo. Otin megapitkän suihkun kun päästiin kotiin, ja siitä sitten suoraan päikkäreille, joita taisin torkkua viitisen tuntia yhteensä. Illaksi ryhdistäydyin katsoakseni Tähdet, tähdet, mutta sitten uni vei kyllä taas mukanaan ja kello ehti vierähtää melkein ympäri ennen kuin seuraavan kerran sain itseni ylös. Oli kaunis päivä, jona en taaskaan saanut aikaiseksi mitään mitä piti (paitsi tämän kirjoituksen, jes!), mutta päivä se on huomennakin... Ja jännittävä päivä onkin, sillä mie menen harjoittelupaikkahaastatteluun! Katsotaan, saanko haastattelijan vakuutettua siitä, että miusta ois hyötyä täällä Tukholmassa ihan jouluun asti. Pidetään peukkuja!