Längtan

Tukholma on yhä mielessä päivittäin. Sain tänään läjäpäin valokuvia vaihtoajalta ja kesän interrail-matkalta ja niitä katsellessa tulee hiukka suru puseroon väkisinkin. Paluu on ollut vaikeaa. Vähän jo helpottaa, kun arki alkaa rullata, uusi koti näyttää kodilta ja on ollut aikaa tavata ystäviä täällä. Silti jotain puuttuu.

Perimmäinen vaikeus tulee siitä, että Tukholmassa yleisfiilis ja joku tyytyväisyyden/onnellisuuden taso oli jatkuvasti toisissa sfääreissä, eikä sellainen rajaton riemu voi jatkua loputtomiin. Miulla on hyvä elämä täällä Suomessakin, mahtavia ihmisiä ja kiinnostavia juttuja tehtävänä, mutta alkuun olo tuntui todella laimealta verrattuna siihen sosiaaliseen ilotulitukseen mikä miut Tukholmassa ympäröi. Puhuttiin siitä Alman kanssa yhtenä iltana, tai viestiteltiin, kuten nyt täytyy, ja se sanoi ettei tiedä miten selviää enää ilman miuta siellä. Jaettiin pelko siitä, ettei pystyttäisi enää nauttimaan mistään siinä määrin, kun on saatu nauttia jokapäiväisestä rentoudesta ja tyytyväisyydestä Tukholmassa. Nyt odottaa vielä enemmän siltäkin elämältä, johon palaa ja joka oli hyvää jo ennen lähtöä, Alman sanoin: "Well I was doing ok but when you came I was doing awesome". Niinpä.

Mutta iloja on löytynyt kuitenkin täältäkin, kuten jo todettu, ja kaipasin vaihdossa ollessa todella monia asioita, joista nyt osaan olla kiitollinen:

• saunaa (ensimmäistä kertaa on saunavuorot valmiiksi varattuina miun vuokranantajan toimesta, joten tiistai- ja torstai-iltaisin on mahdollisuus todella kuumiin löylyihin!) 
• hyvää ruisleipää (tarkoittaa Real-ruisleipää :))
• halpaa opiskelijalounasta (2,60€:lla saa korkeintaan haaveilla jostain nuudelikupposesta Ruotsin puolella, ja senkin kupposen saa kyllä kantaa ite sinne yliopistolle ja lämmittää mikrossa, joita kyllä löyty ihan mukavasti ympäri kampusta) 
• oman yliopiston Korppi-järjestelmää (ah, mikä helppous kun kaikki tieto kursseista ja aikatauluista ja materiaaleista ja arvosanoista löytyy samasta paikasta, jossa pystyt myös suunnittelemaan opintojasi, ilmoittautumaan kursseille ja ottamaan yhteyttä vastuuopettajiin)
• riisipiirakoita (mikään ei oo yhtä helppo ja maistuva välipala/matkaeväs)
• Radio Suomipoppia
• Mestarin Herkun sushia (sanokaa mitä sanotte markettien sushi-annoksista mut parempaa en ole rahalla saanut mistään!) 
• suomen kieltä ja sen miulle suomia varsin rajattomia mahdollisuuksia ilmaista itseäni just kuten parhaalta tuntuu
• omia puheviestinnän opintoja (tämä oli upea huomata)
• ystäviä tietenkin.

Mitä sitten haluaisin sanoa vaihtoon lähtemistä suunnitteleville tai valmisteleville. 

1. LÄHDE. Hae niihin paikkoihin mitkä tuntuu houkuttelevilta. Vaikkei ensimmäinen hakutoive toteutuisikaan, mene sen seuraavan perässä. Henkilökohtaisesti en usko, että paikalla on niin valtaisaa merkitystä; sen verran olen ehtinyt vaihtaa kokemuksia samaan aikaan vaihdossa olleiden opiskelukavereiden kanssa, että suurimmalla osalla korkeatkin odotukset on täyttyneet, ellei ylittyneet, paikasta siis riippumatta. Miulla on aiempaa kokemusta myös kuukauden kestävään vaihtoon lähdöstä maahan, josta en tiennyt edes tarkkaa sijaintia (tästä voinen tosin syyttää naurettavan heikkoa maantiedon osaamistani...). Lähdin avoimin mielin ja koin uskomattoman kuukauden mitä sympaattisimmassa kaupungissa, jonne päädyin matkustamaan interrailini yhteydessä uudelleen! Hyviä tyyppejä ja kauniita paikkoja on kaikkialla; tärkeintä on oma avoin asenne. 
2. Älä ota liikaa stressiä kurssivalinnoista etukäteen. Miehä olin aivan hätää kärsimässä, kun yritin väen vängällä laatia täydellisen aikataulun vaihto-opinnoilleni ennen kuin ees sain kurssit täällä Suomen päässä purkkiin. TURHAA TYÖTÄ! Hoida ne hommat, mitä yliopisto siellä ja täällä vaatii, mutta jos et löydä esim tietoa niistä kursseista ja aikatauluista niin lupaan että ne selviää paikan päällä. Vaihtareiden kohdalla tunnutaan olevan aika joustavia muutenkin.
3. Hae asuntoa ajoissa. Miulle nää asuntoasioiden järjestämiset oli suurin stressinaihe sekä ennen vaihtoa että vaihdon jälkeen, kun piti löytää uusi kämppä Suomesta. Jotenkin ne hoituikin sitten lopulta aika kivuttomasti. Sanoisin, että Tukholman yliopiston Housing office järjestää kyllä asunnon vaihtareille; varsinkin vähemmän suositulla kevätlukukaudella kuulin opiskelija-asuntoja jääneen jopa tyhjilleen! Itse en uskaltanut luottaa kyseiseen lafkaan ja etsin (tai oikeestaan laitoin rakkaan isin etsimään) aktiivisesti asuntoa myös muuta kautta, mutta sekin stressi osoittautui lopulta turhaksi, kun asuntoa tarjottiinkin suht hyvissä ajoin ennen lukukauden alkua. (Lisätietoa: http://www.su.se/english/study/student-services/housing-for-exchange-students)
4. Parhaat tyypit voi löytää yllättävistä paikoista, ja suosittelenkin kokeilemaan erilaisia harrastuksia, menemään mukaan tapahtumiin ja testaamaan myös oman mukavuusalueen ulkopuolisia juttuja. Uusille opiskelijoille järjestettävät messut ovat hyviä paikkoja saada lisätietoa ja innostua! Jos vähän kutkuttaa että no toi vois olla kivaa mutta uskallankohan niin piru vieköön, mene ja kokeile :) Monikaan päätös elämässä ei kuitenkaan oo peruuttamaton, ja ainakin itse kadun ennemmin tehtyä kuin tekemätöntä. Eikä oo paljoa tarttennu katua! 
5. Ota apu vastaan. Jos mitä tahansa ongelmia tulee vastaan niin aina löytyy taho jolta voi saada tukea ja apua. Vaihtareista halutaan pitää hyvää huolta, ja missä tahansa asiassa voi ottaa yhteyden vaikkapa ensin siihen vaihtokoordinaattoriin, joka osaa tarvittaessa ohjata eteenpäin. Itekseen murehtimiseen ei aikaa kannata tuhlata. 
6. Pidä päiväkirjaa. Muahahaha, no tää on tämmöne miun iha oma vinkki koska ei pää kestäis jos ei raapustais tuntojaan ja tapahtumia ylös, mutta siis oikeesti uskon että siitä on hyötyä monessakin mielessä: miulle se toimii terapiana ja auttaa saamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin, käsittelemään uudenlaisen toimintaympäristön väkisinkin aiheuttamaa stressiä ja on semmonen turva ja yhteys sen suomen kielen kautta omaan identiteettiin. Ja sitten näin jälkeenpäin ku muistot haalistuu niin ne saa aina kaivettua takaisin esiin, saa kokea häivähdyksiä niistä samoista fiiliksistä mitä on ollut ja toisaalta näkee kenties miten ite on vaihdon aikana muuttunu tai kasvanu. Tai miten käsitys itsestä tai toisista on muovautunut tai lujittunut. Tai miten on pysyny ihan samanlaisena. Se on arvokasta matskua.

Miulle vaihdon tärkein anti on ollut itsetunnon ja -luottamuksen kehittyminen. Oon saanut valtavasti kannustusta ja sen kautta rohkeutta tutkiskella omia estoja ja ylittää niitä. Esimerkiksi miun suhde omaan vartaloon on ollut murroksessa jo useamman vuoden, mutta vaihdon aikana sain todellisen sysäyksen kohti rakastavampaa ja arvostavampaa suhdetta omaan kehoon. Oon saanut yllättyä ja iloita siitä, mihin kaikkeen pystynkään, kun ympäristö antaa miun yrittää ja uskoo miuhun. Samalla jonkinlainen kapinahenki ja aktivismi on taas herännyt miussa. Tämän estämiseksi kaikkia normeja kai lopulta ylläpidetään: kun ihminen uskoo itseensä kokonaisena ja arvokkaana yksilönä, hänellä on käytössään valtaisat voimat! JA TÄÄLTÄ PESEE KUULKAAS. On aika valjastaa miun tiedot ja taidot muutostyön käyttöön. 

Tämän blogin tarina päättyy tähän. Mie toivon että näistä miun sepusteluista on ees jollekin ollut iloa tai hyötyä tai vaikka vaan ajanvietettä. Miulle tää blogi on toiminut niinä kaikkina. En ole ensisijaisesti kirjoittanut tätä tulevat vaihtarit mielessäni, kuten olin aluksi ajatellut, mutta toivottavasti jos joku moisessa tilanteessa oleva on tänne eksynyt niin on jotain myös irti saanut. Vastaan kommenttiosiossa kaikenlaisiin kysymyksiin todella mielelläni tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen (siis oikeesti, vaik ois 2020 ko luet tätä niin kysy jos on mitä mieles)! Nyt on aika kuitenkin sanoa sydämellinen ja liikutusta pursuileva kiitos ja laittaa tämä homma pakettiin. 

Voikaa hyvin.

♥: Emilia