Systemfel och andra berättelser

Fiilikset tällä hetkellä? Vaihtelee näiden kahden ilmeen välillä. Ahistaa, suututtaa, ärsyttää, itkettää. Syynä tietenkin opintoihin liittyvät kysymykset, joihin ei saa vastausta, ja kysymykset, joista ei tiedä keneltä ne kysyä. Ahistaa kun miulle sanottiin että 12.3. mennessä miun pitäis olla päättäny mitä kursseja otan, suututtaa ko en oo vieläkään saanut tietoa siitä, onko mielenkiintoisilla kursseilla edes tilaa, ärsyttää ko mitkään muutkaan suunnitelmat ei etene ennen ku saan tietooni kurssiaikataulut, ja itkettää ko paineet kasautuu ja miust tuntuu ettei ite voi nyt täs tilanteessa mitään muuta tehdä ku odotella, että toiset kehtaisivat vastata yhteydenottoihin.

Täytyy sanoa, että tiedot kursseista, aikatauluista, tarvittavasta kirjallisuudesta ja yhteyshenkilöistä on täällä ripoteltu ihan järjettömän monimutkaisesti sinne sun tänne. Kenties siitä syystä, ettei meillä ollut kevätlukukautena alottaneina kunnollista orientaatioviikkoa, on miulle jäänyt erittäin epäselväksi, milloin kursseille ilmoittautumiset pitäisi hoitaa, missä ja miten. Eikä kellään tunnu olevan vastauksia. Pari viikkoa sitten sain vihdoin järjestettyä tapaamisen jonkun asioista tietävän henkilön kanssa, joka hänkin oli aivan muu kuin ketä alunperin tavoittelin. Oman laitoksen koordinaattoriin on ollut vaikea saada yhteyttä, enkä oikein tiedä muitakaan, joille viestitellä mieltä askarruttavista asioista... Sen verran mie nyt tein, että lähetin sukupuolentutkimuksen kursseista kyselyn kolmelle eri henkilölle, josko niistä joku olis Se Oikea jolta saisi paljon kaivattuja Vastauksia.

Ahdistusta aiheuttaa myös Moving Images and Gender -kurssin viimeinen rupeama, wikipedia-artikkeli. Tarkoituksena on siis etsiä ja koota tietoa valitsemastaan nais/transsukupuolisesta elokuva-alan ammattilaisesta; voi olla esimerkiksi käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, tai vaikka näitä kaikkia, ja luoda englanninkieliseen wikipediaan artikkeli hänestä, tai täydentää jo olemassaolevaa. Oma valintani oli Pirjo Honkasalo, josta itseasiassa tuntuu löytyvän vähän liikaakin tietoa -tai ehkei liikaa tietoa vaan liikaa lähteitä, joita pitäisi kahlata läpi. Miuta harmittaa, että ihan just hetki sitten on ilmestynyt kirjakin hänen työstään, mutten pääse käsiksi siihen ajoissa tai tarpeeksi halvalla. Jos jollain on vinkkejä artikkeleista/haastatteluista, joita hänestä tai hänen työstään on tehty, saa vinkata! Dedari on viikon päästä ja sisältötavoite noin 800 sanaa. Mut miuta motivoi ja ilahduttaa, et edeltävästä esseestäni sain peräti arvosanan B, 86/100 pistettä! Ei hullummin, vaikka itse sanonkin ;)

Edellä mainitun kurssin luento-osuus päättyi viime viikon keskiviikkona. Katsottiin yhdessä valittu leffa Winter's bone (aika synkkä lopetus), analysoitiin sitä hieman ja koottiin fiiliksiä kurssin sisällöistä ja annista. Jatkettiin sieltä kurssikavereiden kanssa läheiseen thai-ravintolaan ja syötiin porukalla hyvää ruokaa ja palattiin sitten Filmhusetille katsomaan The Rocky Horror Picture Show! Siinä vasta näytös, kertakaikkiaan! Oon nähnyt leffan joskus teini-ikäisenä ja harmikseni en muista mitä oon siitä silloin ajatellut, paitsi että tykännyt silloinkin. Kaikki se kuvasto on kyllä varmasti ollut hirveän paljon vieraampaa ja kummastuttavampaa kuin nyt, tällä kertaa järisytti rytmi ja hervottomuuden ja järkyttävän väkivallan vuorottelu. Jäi kuitenkin hyvät fiilikset tuosta illasta, just oikeanlainen tapa päättää yhteinen opintorupeama. 

Perjantaina lähdin erittäin onnistuneiden improtreenien ja flash mob-suunnittelukokoontumisen jälkeen slovakialaisen Danan ja hänen poikaystävänsä Peterin sekä puolalaisen Olan kanssa dokumenttifestareiden jatkojuhliin. Miuta väsytti mut tanssilattialla riitti kummasti energiaa, vaikkakin liian kuuma pusero vähän hillitsi menoa. Peter osoittautui villeistä joraajista villeimmäksi ja sai muuveillaan ihmiset jopa kuvaamaan kaikkien arvioiden ulottumattomissa leijailevaa performanssiaan, ai hitto että tuli naurettua makosasti! Vähän liiankin makosasti vissiin ko sen ja kamalan tuulen + liian ohuen huivin yhteisvaikutuksesta miu kurkku tuntu tosi karkealta kotiin kävellessä. Onneks törmättiin kuitenkin yhteen kurssitoveriini Godaan, joka kehotti nauttimaan lusikallisen hunajaa ennen nukkumaanmenoa, ja aamulla kaik ol oikein hyvin :)

Hillittömät Peter+Dana sekä yks rätkättäjä keskel!

Iloinen balettitanssija-Ola!

 Viikonlopun vietin rauhassa itekseni, Emma lähti jo perjantaina kolmen aikaan yöllä Suomeen ja viipyy ens maanantaihin. Täällä on ollu hirveä sotku sillä välin, oon päästänyt sottapytty-itseni valloilleen (mut kyl myös siivonnut välissä, nou hätä!) ^^ Kävin vähän päiväkävelyllä tutustumassa lähiympäristöön, oli ihana auringonpaiste ja kevään tuoksu ja monenmoisia kiinnostavia ravintoiloita ja kahviloita joka puolella. Erityisesti mieleen jäi vierailua vaativina jäätelöbaari, kreikkalainen ravintola sekä eräs kahvila joka mainosti komeasti paluun tehneitä purilaisiaan - ei voi olla huonoja :D

Maanantaina kävin swingaamassa Café Bojanissa pääkampuksen liepeillä, hiki tuli ja hauskaa oli! Tiistaina vaihtaritoverini Pia täytti 25v ja järjesti kaverinsa kanssa corridor-bileet, joissa oli kyllä hippusen liikaa porukkaa ja meteliä. Kävin kuitenkin hyviä keskusteluja tv-sarjoista Girls ja Gilmore Girls, täällä on ihan hullaantuneita MIESPUOLISIA faneja molemmilla sarjoilla ja analysoitavaa olis riittäny kyllä moneksi tunniksi. Lähdin kuitenkin puolen yön maita kotiin, jotten joutuisi jalkapatikoimaan metrojen huilatessa.

Eilispäivä kuluikin sitten jo pari viikkoa flunssan kourissa ja lähinnä kotona kärvistelleen Alman luona. Tarkoitus oli opiskella, mutta kuten pari kertaa aiemminkin, ajauduttiin vähän harhapoluille juttuinemme, mut ei haittaa, oli hirmuhyvä päivä! Tehtiin ruokaa; lohta ja riisiä sekä myöhemmin soijapastaa (?) sekä pesto-papu-kastiketta ja salaattia, mie sain olla pilkkoja-mestari ko Alma hoiti kypsennystä vaativat osuudet. Kuunneltiin ja arvioitiin musaa ja katottiin videoita ja koha pälpätettii ja hengailtiin, mikäs sen parempaa ko seura on niin huippua. Vai kui usein muka törmää ihmiseen joka ei myöskään oikeen syty Frendeistä mut pitää Breetä Täykkäreistä parhaana ja uskoo oikeesti että pienillä kivoilla kommenteilla voi pelastaa päiviä! Mie niiiin tykkään hänestä, oonpa ollut onnekas mokoma taas ^^